Sweet Dreams

Viime viikko on ollut taas vaihteeksi vähän kiireisempi, joten sen takia en ehtinyt kirjoittamaan ollenkaan mutta nyt taas pääsen vauhtiin. Vaikka töissä onkin asiakkaitten osalta ollut hyvinkin rauhallista, on tekemistä riittänyt muuten. Itse olen paljolti ollut hoitamassa alusvaatteita ja asusteita, ja aina välillä kassalla. Kun meille tulee uutta tavaraa, kuormavuorossa oleva/olevat henkilöt lastaavat uudet tuotteet sellaisiin harmaisiin laatikoihin joita on kaksi päällekkäin ja ne on sellaisten pienten pyörien päällä jotta niitä on helpompi kuljettaa.  Näiden harmaiden tyhjentämiseen menee kaikilla oma aikansa, mutta henkilökohtaisesti eniten aikaa ainakin minulla menee asusteiden kanssa. Varsinkin jos on paljon kaikkea pientä tilpehööriä kuten koruja yms. siinä menee ihan käsittämättömän paljon aikaa. Eilen järjestin huivihyllyt uudelleen, ja koska siinä piti ensin siirrellä jo paikoillaan olevia tuotteita uusille paikoille ja sen lisäksi hälyttää ja kääriä uudet tuotteet, meni si

 Kevät oli hankala varmasti jokaisella jollain tasolla, joillekin enemmän ja joillekin vähemmän. Itse olin työttömänä ja odottelin että pääsisin aloittamaan uuden työni. Kesä sujuikin hyvin vauhdikkaissa merkeissä ja välillä tuntui kuin olisin asunut töissä, mikä ei minua kylläkään haitannut. Nyt kun koulut ovat alkaneet, luonnollisesti meidänkin liikkeessä on alkanut porukka vähenemään ja päivät ovat melko rauhallisia. Asiakasmäärät painottuvat aika pitkälti iltapäivään/iltaan, sillä koululaiset pääsevät silloin koulusta ja suuri osa aikuisista töistä. Itse olin eilen kassalla ja ero oli helposti huomattavissa kesään. Toki jos tästä jotain positiivista pitäisi keksiä niin se, että riittää aikaa omalle itselle ja tärkeille ihmisille, sekä tietysti tälle blogille. Tänään minulla on vapaapäivä ja pitkästä aikaa ajattelin ottaa sen vain rentoutumisen kannalta. Nukuin edellisenä yönä hieman huonosti ja heräsin jo neljän aikaan. Yritin epätoivoisesti nukahtaa, mutta päädyinkin vain loppupel

 Arki on arkea, ei mitään enemmän eikä vähemmän. Minun pääsääntöiset päivät koostuu siitä että herään, laitan itseni valmiiksi töihin, olen töissä ja tulen illalla kotiin jossa teen vielä ruoan ennen nukkumaanmenoa. Viimeisen viikon olen jostain syystä ollut hieman kärttyinen ja mielialani ovat vaihdelleet, mutta tämä saattaa johtua täysin vain väsymyksestä. Töissä annan kaiken energiani jonka takia sitä jää harvoin kotia enää jäljelle. Paljon voi myös vaikuttaa se että viimeiset pari kuukautta olen ollut oikeastaan koko ajan menossa eikä minulla ole ollut kunnon vapaata aikoihin. Tarkoitukseni oli rentoutua viimeisenä neljänä vapaapäivänä, mutta toisin kävi. Torstaina lähdin tapaamaan ystävääni Alavudelle ja kävimme keskisellä kiertelemässä ja kahvilla. Perjantaina lähdimme käymään äidin kanssa shoppailemassa hänelle juhlavaatteita siskoni ylioppilasjuhliin. Siinä sattuikin vierähtämään useampi tunti, koska innostuimme kiertelemään kauppoja oikein kunnolla. Kävimme syömässä Subwayssa

Joskus on vaikea hyvästellä joku tärkeä ihminen, vaikka tietääkin että tulee vielä näkemään tätä tulevaisuudessa. Tällä kertaa minun täytyi hyvästellä siskoni kun hän lähtee opiskelemaan kauemmas, emmekä tule näkemään enää niin useasti. On hyvin outoa ettei voidakaan enää tuosta noin vaan päättää että nyt lähdetään jonnekin tai että toinen tulee käymään. Kun välimatkaa on päälle 200 km, joutuu kyläilyä jo vähän suunnittelemaan eikä oikein töiden jälkeen pääse käymään nopeata vaan piipahtamassa. Toisaalta olen taas todella ylpeä siskostani että hän lähti opiskelemaan ja tavoittelemaan unelmiansa, vaikka se viekin hänet kauas.  Toki hän tulee vielä ainakin hetken aikaa käymään joka viikonloppu kotona, sillä hän järjestää omat ylioppilasjuhlat jotka alkavat olla jo melko lähellä. Kavereiden kesken hän piti jo aikaisemmin pienet juhlat kesän alkupuolella, mutta nyt on virallisten juhlien aika. Minulla oli pieni vaatekriisi vaikka kaappi on täynnä vaatteita, mutta lopuksi päädyin mekkoon jo

Kisut kotiutuivat meille todella hyvin ja tykkäsivät meidän kodistamme. Kumminkin meidän kummankin harmiksi he eivät voineet olla kuin vain kaksi yötä, sillä Manulle tuli heistä allergiaoireita. Olimme kyllä tietoisia että Manu on ollut nuorempana allerginen kissoille, mutta koska hän on ollut kissojen kanssa tekemisissä ongelmitta, ajattelimme että oireet ovat lähteneet pois. Aluksi ei ollut mitään ongelmia, mutta hetken kun he olivat kiehnanneet itseään Manuun, alkoi pärskiminen ja niiskuttaminen. Manu yritti selvitä oireiden kanssa, ja otti allergialääkettäkin, mutta ei niistäkään ollut oikein apua. Minähän tietysti itkin nämä kaksi päivää koska olin odottanut tätä hetkeä niin kovasti, mutta eihän asialle voinut mitään. Manukin ehti rakastua kissoihin ja häntäkin harmitti todella paljon, varsinkin kun on pienestä lapsesta asti halunnut kissoja. Viimeisenä iltana sitten hellimme ja rapsutimme heitä, koska emme taas pitkään aikaan heitä näkisi. Kolmantena päivänä siis keräsin kissojen

Rosa on nyt hieman yli vuoden vanha, joten alkoi olla korkea aika että hänet vietäisiin leikattavaksi. Koska eläinlääkärimme asuu vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä, tarkoitti se sitä että minun piti herätä hyvin aikaisin, jotta ehdin ajaa vanhempieni luo mistä lähdemme siskon kanssa hakemaan Rosan ja sieltä lääkäriin. Vaikka lähdinkin ajoissa, jouduimme ajaa hieman reippaampaa vauhtia, että ehtisimme kello kymmeneksi paikan päälle. Jossain välissä matkaa Rosalle tuli "kakka vahinko" ja saimmekin sitten ajella siinä löyhkässä samalla kun hän levitteli sitä itseään pitkin kuljetuskoppaa.  Perille päästyämme olimme helpottuneita kun pääsimme löyhkästä pois raikkaaseen ilmaan. Onneksi itse kissa ei ollut paljon sotkenut itseään muuta kuin tassuista, joten ne luonnollisesti pesaistiin ennen toimenpiteen aloittamista. Kissa rauhoitettiin, mutta viimeiseen asti hän yritti pysyä pystyssä eikä halunnut mennä maaten, mutta toisaalta en ollut yhtään yllättynyt kun sisukas hän on.  K