Siirry pääsisältöön

Lääkärireissu

Rosa on nyt hieman yli vuoden vanha, joten alkoi olla korkea aika että hänet vietäisiin leikattavaksi. Koska eläinlääkärimme asuu vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä, tarkoitti se sitä että minun piti herätä hyvin aikaisin, jotta ehdin ajaa vanhempieni luo mistä lähdemme siskon kanssa hakemaan Rosan ja sieltä lääkäriin. Vaikka lähdinkin ajoissa, jouduimme ajaa hieman reippaampaa vauhtia, että ehtisimme kello kymmeneksi paikan päälle. Jossain välissä matkaa Rosalle tuli "kakka vahinko" ja saimmekin sitten ajella siinä löyhkässä samalla kun hän levitteli sitä itseään pitkin kuljetuskoppaa. 

Perille päästyämme olimme helpottuneita kun pääsimme löyhkästä pois raikkaaseen ilmaan. Onneksi itse kissa ei ollut paljon sotkenut itseään muuta kuin tassuista, joten ne luonnollisesti pesaistiin ennen toimenpiteen aloittamista. Kissa rauhoitettiin, mutta viimeiseen asti hän yritti pysyä pystyssä eikä halunnut mennä maaten, mutta toisaalta en ollut yhtään yllättynyt kun sisukas hän on. 

Koska Rosa oli muutaman kerran päässyt karkaamaan vahingossa, oli oletettavissa että hänen masussa saattaisi olla pentuja. Tein päätöksen, että näitä pentuja ei pidetä, koska niille ei todennäköisesti olisi löytynyt kotia, ja ne oltaisiin joka tapauksessa jouduttu lopettamaan. Ajattelin että tämä on näin paljon armollisempaa kaikille. 

Leikkaus sujui mallikkaasti, toki se oli paljon haastavampi koska masussa oli pentuja, mutta kaikki meni loppupeleissä hyvin. Hänen annettiin herätä rauhassa joten kävimme juomassa kahvit ja kun palasimme, annettiin hänelle herätyspiikki. Raasu oli tietysti ihan tokkurassa koko matkan ja kun päästin hänet kotona vapaaksi, käveli hän kuin juopunut. 

Tämän jälkeen kiiruhdimme taas vanhemmillemme sillä oli taas kuukausittainen hieronnan aika ja tällä kertaa hierottiin selkä. Se ei ollut ihan hirveän jumissa, mutta muutamia kipeitä kohtia löytyi. Aina hieronnan jälkeen minulla on hieman pöllämystynyt fiilis, ja joudun hetken aikaan istua sohvalla ja juoda vettä, mutta hetken vartomisen jälkeen olen taas kunnossa. 

Illasta kävin vielä hakemassa molemmat kisuista tänne Ilmajoelle, sillä olen jo jonkin aikaa haaveillut hakevani heidät meidän luokse. Onneksi he kotiutuivat todella hyvin ja alkoivat nauttimaan heti olostaan täällä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäntapamuutos

Jossain vaiheessa elämää tulee se aika, kun et voikaan enää syödä ruokaa ja herkkuja samalla tavalla kuin nuorempana. Alatkin huomaamaan että hupsista, nehän jäävätkin sun kroppaan kiinni ja ennen kuin huomaatkaan, niin sulle on kasvanut pieni karkkimaha. Ja tämä on nyt sattunut minulle, ja taitaa olla aika alkaa tekemään asialle jotain. Ihan alkajaisiksi otin tietysti erittäin karmaisevat ennen kuvat, jotta voin vertailla lopputulosta (jos sellaista edes tulee). Tähän väliin on varmaan hyvä kertoa, että olen monta kertaa yrittänyt tehdä muutosta, liikkua enemmän ja muuta sellaista, mutta en ole koskaan oikein pystynyt pysymään suunnitelmissani. Mutta ehkä nyt kun kerron tämän suunnitelman koko internetille, on helpompi pysyä jämptinä. Olen ollut nyt syömättä siis minkään näköisiä karkkeja perjantain lauantain ja sunnuntain. Tänään minulla on ensimmäinen vapaapäivä, jonka olen päättänyt pyhittää niin sanotuksi cheat-päiväksi. Koska olen liian perso hyvälle, en ikinä onnistui

Jännittäviä uutisia!

 Minusta ei olekaan hetkeen aikaan kuulunut, osasyynä työt mutta myös minun yllätyksen takia. Olen viimeisien parin kuukauden aikana suunnitellut omia nettisivuja ja vihdoin ja viimein ne ovat valmiit! Siirrän siis kaiken blogi toiminnan sinne ja tämä blogi saa jäädä leijumaan tänne bitti avaruuteen. Uusien nettisivujen osoite on www.emiliakoivumaki.com  .  Menkäähän nyt siis tsekkaamaan niitä ja nauttikaa uudesta ulkoasusta!

Yhteinen elämä

Niin kuin jo aikaisemmassa kirjoituksessa teille jo vähän kerroinkin ja olette saattaneet Instagramista joitain kuvia nähdä, olen alkanut seurustelemaan erään Manun kanssa. Olemme tunteneet toisemme jo useamman vuoden ajan ja olemme olleet kavereita, mutta sitten kävikin ilmi että meillä on tunteita toisiamme kohtaan. Aluksi vain juttelimme kaikesta mahdollisesta mitä mieleen tuli ja huomasimme kuinka samanlaisia olemme. Meidän ajatukset tulevaisuudesta ja elämän "virstapylväistä" ja siitä milloin nämä tapahtuisivat, ovat hyvin saman tyylisiä. Koska kaikki loksahti meillä niin hyvin paikoilleen, olemme edenneet suhteessamme ehkä hieman vauhdikkaasti ja päädyimme melko nopeasti muuttamaan yhteen. Tällä hetkellä asumme uudenkarheassa rivitalokaksiossa rauhallisella perheystävällisellä alueella. Meidän yhteiselo on lähtenyt erittäin mukavasti käyntiin ja elämme sellaista rauhallista perhe-elämää, vaikkakin ensimmäinen kuukausi oli hieman yksinäinen. Kun irtisanoudun entisestä ty