Ylä- ja alamäkiä

Kisut kotiutuivat meille todella hyvin ja tykkäsivät meidän kodistamme. Kumminkin meidän kummankin harmiksi he eivät voineet olla kuin vain kaksi yötä, sillä Manulle tuli heistä allergiaoireita. Olimme kyllä tietoisia että Manu on ollut nuorempana allerginen kissoille, mutta koska hän on ollut kissojen kanssa tekemisissä ongelmitta, ajattelimme että oireet ovat lähteneet pois. Aluksi ei ollut mitään ongelmia, mutta hetken kun he olivat kiehnanneet itseään Manuun, alkoi pärskiminen ja niiskuttaminen. Manu yritti selvitä oireiden kanssa, ja otti allergialääkettäkin, mutta ei niistäkään ollut oikein apua. Minähän tietysti itkin nämä kaksi päivää koska olin odottanut tätä hetkeä niin kovasti, mutta eihän asialle voinut mitään. Manukin ehti rakastua kissoihin ja häntäkin harmitti todella paljon, varsinkin kun on pienestä lapsesta asti halunnut kissoja. Viimeisenä iltana sitten hellimme ja rapsutimme heitä, koska emme taas pitkään aikaan heitä näkisi.

Kolmantena päivänä siis keräsin kissojen kimpsut ja kampsut ja lähdin viemään heitä takaisin Sulkavankylään. Ikävä on ollut kova, mutta arjen vilinä vie onneksi ajatuksia hieman pois liiasta ajattelusta. Nyt kun olemme todenneet että kissa ei ole meillä vaihtoehto, olemme alkaneet miettiä toiseksi vaihtoehdoksi koiraa. Me kumminkin todella kovasti haluaisimme lemmikin, ja koira voisi olla meille hyvä ratkaisu. Täällä olisi hienot lenkkimahdollisuudet ja olemme myös miettineet mahdollisuutta että kävisi ihan ammatti kouluttajalla, sillä pennun kouluttamisestahan meillä ei ole mitään kokemusta. Kun mietimme minkälaista koiraa olisimme hakemassa luonteeltaan ja aktiivisuudeltaan, päädyimme yhdeksi vaihtoehdoksi labradorinnoutajaan. 

Meillä oli myös pieniä ongelmia uljaan Panovanimme kanssa, mutta onneksi ne saatiin korjattua parissa päivässä. Siksi aikaa kävin kuitenkin hakemassa vanhemmiltani auton lainaan, koska elämä yhdellä autolla ei olisi oikein onnistunut. Nyt kun olen useamman vuoden ajan tottunut automaattiin, ja hyvin harvoin ajanut sinä aikana manuaalilla, oli outoa vaihteeksi alkaa vispaamaan vaihdekeppiä. Kertaakaan en kuitenkaan unohtanut kytkintä tai vaihtaa vaihteita (mitä on joskus aikaisemmin saattanut käydä) mutta kun hyppäsin takaisin automaatin paikkoihin, hapuilin useampaan otteeseen kytkintä. 

Töissä on ollut melko rauhallista, välillä tulee pienehköjä rysiä ja sitten taas välillä ei ole yhtään ketään. Kassalla olemme pyrkineet lisäämään lisämyyntiä, ja olemme kaikki onnistuneet siinä oikein hyvin. Itse olen saanut lisämyytyä päivän aikana jopa viittäkymmentä kestokassia, ja olen ollut hyvin ylpeä tästä tuloksesta, koska rahallisestikin se on melko iso summa.