Sweet Dreams

Läheisen ihmisen kuolema ei ole koskaan helppo asia, ja sitä voi olla joskus todella vaikea käsitellä. Kun sain tietää mummoni kuolemasta, en aluksi edes kunnolla tajunnut asiaa ja minulla meni useampi minuutti ennen kuin vasta tajusin mitä äitini oli minulle juuri sanonut. Kun sitten ymmärsin mitä oli tapahtunut, lysähdin vain lattialle ja itkin. Olo tuntui niin tyhjältä.  Molemmat isoisäni ovat myös kuolleet, mutta heihin verrattuna tämä tilanne oli hyvinkin erilainen sillä he menivät melko nopeaa huonoon kuntoon ja tietyllä tavalla odottamattomasti, kun taas mummin tila huononi hiljalleen ja siihen on osattu varautua. Nyt sitten kun tuli ilmoitus kuolemasta, oli todella vaikea ajatella mitä tässä nyt pitäisi oikein tuntea kun tietyllä tavalla oli jo osannut jonkin verran päästää irti ja hyväksyä tilanne vuosien varrella, mutta koska kuolema on niin lopullista, nosti se erilaisia tunteita pintaan, sellaisiakin joita ei ollut enää pitkään aikaan enää edes ajatellut.  Mummu sairasti al

Oma talo, ikioma. Meidän talo, meidän yhteinen oma koti. Nämä asiat ovat pyörineet mielessäni siitä lähtien kun tarjouksemme hyväksyttiin. Se on sekoitusta innostusta, jännitystä ja malttamattomuutta. Siinä kun istuimme pöydän ääressä myyjien, välittäjän ja pankkivirkailijan kanssa, tajusi vasta että tämä tapahtuu ihan oikeasti. Myyjät olivat erittäin ystävällisen oloisia, ja siinä me sitten allekirjoitettiin kauppasopimukset. Meillä oli pieniä ongelmia ostossa, sillä joitakin uuden talon tärkeitä papereita oli jumissa postissa, jolloin raha ei voinut vielä tällöin vaihtaa omistajaa. Nyt kuitenkin paperit ovat löytäneet perille ja virallisesti talo on meidän! Kaupanteko tilaisuuden jälkeen jäimme vielä Manun kanssa hoitamaan omia laina-asioitamme ja allekirjoittamaan papereita, joita olikin sitten ihan kiitettävästi. Kun kaikki paperit oli hoidettu ja olimme valmiita, lähdimme juhlistamaan uutta taloa kahvilaan. Päätimme mennä Espresso Houseen sillä siellä olemme käyneet yhdessä ensimm