Sweet Dreams

 Mainitsin aiemmin että olen Aadan kanssa sopinut että aloitamme yhdessä lenkkeilyn, ja tänään ajattelimme ottaa härkää sarvista kiinni ja lähteä kävelylle. Aluksi kaikki meni melko hyvin, mutta emme kuitenkaan päässeet kovin pitkälle kun Aadalle tuli ongelmia kenkiensä kanssa. Hänellä oli lenkkarit joissa oli kantapään kohdalla syvennykset, ja kukin voi arvata mitä niiden kanssa kävi kun maassa oli lunta. Koko lenkin sain kuunnella manaamista ja jossain vaiheessa etsimme metsästä risun millä saamme irroitettua paakkuuntunutta lunta.  Päädyimme oikaisemaan metsikön kautta ja ihastelimme alueen omakotitaloja jotka ovat todella kauniita. Näytin samalla erään paritalon, jota olemme Manun kanssa vähän tiirailleet. Keli itsessään oli ihan mukava, turhan kylmä tuuli toki oli varsinkin kun Aada ei laittanut pipoa ja hänen korvansa näyttivät siltä että ne meinaavat tipahtaa päästä. Juuri kun pääsimme takaisin lähtöpisteeseen, näin että Manu oli putsaamassa lumia panovanin päältä ja yrittää &qu

 Olemme Manun kanssa todellisia jouluintoilijoita ja olemme nyt saaneet melkein kokonaan kotimme sisustettua joulua varten. Samalla muutimme vähän järjestystä eteisessä ja vaatehuoneessa, mikä olikin jo toivottu muutos. Aiemmin meillä oli lipasto vaatehuoneessa mutta koska vaateiden määrä on jostain kumman syystä ollut nyt nousussa, eivät ne enää mahtuneet sinne kunnolla. Nyt lipasto on meillä eteisessä jossa pidämme muun muassa kotiavaimiamme, sekä pyyhkeitä ja lakanoita Koska tämä on meidän ensimmäinen yhteinen joulu, ei meillä ollut entuudestaan joulukoristeita kovinkaan paljon, mikä automaattisesti tarkoitti shoppailureissua. Saatoimme ehkä hieman innostua ja tuhlata rahaa, mutta eipähän ainakaan ensi vuonna tarvitse käyttää koristeluihin niin paljoa rahaa. Alun perin tarkoituksena oli ostaa koristeita lähinnä kuusta varten, mutta kun pääsimme kotiin, innostuimme koristelemaan kotimme ostamillamme karvapötkylöillä.  Niiden lisäksi ostimme myös jouluisen pöytäliinan johonka rakastui

Manun syksy oli raskas ja pitkä sillä hänen syystyönsä venyivät jopa neljään kuukuteen, mikä tarkoitti sitä että sinä aikana hän ehti pitää vapaata huimat 1-2 päivää. Nyt hän on ottanut univelkoja takaisin, ja rentoutunut kotona oikein kunnolla. Syksyn takia emme kauheasti ehtineet viettää yhdessä aikaa, paitsi tietysti iltaisin, mutta koska Manu oli ymmärrettävästi väsynyt työpäivänsä jälkeen, tyydyimme makoilemaan ihan vain sohvalla ja katselemaan telkkaria. Nyt olemmekin ottaneet aikaa toisillemme ja käyneet ravintoloissa syömässä, ajelemassa ja viettäneet laadukasta parisuhdeaikaa.  Loppupeleissä se neljä kuukautta meni yllättävän nopeaa, varsinkin kun itse olin töissä ja otin mahdollisimman paljon vapaita työvuoroja ja pidin itsenikin kiireisenä. Toki loppuajasta huomasin kuinka me molemmat aloimme väsyä ja pientä äksyilyä saattoi välillä tapahtua. Meillä onneksi on tapana puhua asiat heti läpi, jolloin ei edes ehdi syntymään suurempaa riitaa.  Olimme jo pitkän aikaa pohtineet kui