Sweet Dreams

 Joku aika takaperin meillä oli työporukan kesken illanvietto, joka sisälsi ensin keilaamista viihdekeskus Hollywoodissa ja sen jälkeen illan viettoa myymäläpäällikön luona. Siitä on mooonta vuotta kun olen viimeeksi keilannut joten voitte kuvitella että taitoni olivat hieman ruosteessa ja ensimmäiseen viiteen tai kuten kierrokseen en osunut yhteenkään keilaan. Koska pelkään virheitä ja epäonnistumista, voitte kuvitella että olin tuossa vaiheessa valmis lopettamaan pelin siltä istumalta. Sain kuitenkin pikkuhiljaa tatsia pallon vierittelyyn ja aloin saamaan keiloja kumoon.   Meidät oltiin jaettu kolmeen ryhmään: pienituntiset ja extrat, isompi tuntiset ja vastuumyyjät, ja pidimme pienen leikkimielisen kisan. Vastuumyyjät voittivat, me tulimme toisiksi ja pienituntiset kolmansiksi. Meille oli varattu tunti peliaikaa ja se hujahtikin yllättävän nopeaa ja viimeiset minuutit olivat armotonta peliaikaa. Vaikka tulimmekin toisiksi, oli meillä ehdottomasti parhaimmat kannustushuudot muihin ve

 Yksi monista mahtavista asioista nykyisessä työssäni on se, että mahdollisuuksien mukaan siellä saa napattua lisää tunteja, joskus jopa melko paljonkin. Riippuen siitä haluaako joku työkaveri luopua vuorosta tai tarvitaanko muuten vain enemmän porukkaa töihin, ovat ne vuorot kaikille avoimia. Meillä on meidän työporukan kesken WhatsApp ryhmä, jossa muutenkin kyllä höpötetään paljon, mutta sinne tulee myös tieto kaikista avoimista vuoroista.  On aina tavallaan tuurista kiinni kuinka nopeaa vuorot otetaan vastaa, ja joskus jos sattuu sopivasti olla puhelimen ääressä, voi saada nopeaakin napattua lisätöitä. Kerran olin sopivasti vapaalla ja puhelimen ääressä kun tuli yksi vuoro vapaaksi ja ei tainnut mennä minuuttiakaan kun vastasin että hep, minä voin tulla. Viime kuussa tein niin paljon ylimääräisiä vuoroja kuin vain niitä sain, koska sitä edeltävä kuukausi oli ollut vähän huonompi. Manulla on myös menossa vielä syystyöt, jotenka häntä ei paljoa kotona näy muuta kuin iltaisin jotenka o

 Ihana ystäväni/työkaveri Emmi haastoi minut instagramissa kertomaan itsestäni kymmenen faktaa joten päätin tehdä siitä kokonaisen postauksen. Koska en ole kovin etevä keksimään itsestäni mitään faktoja, tuijotin kauan aikaa tyhjää paperia mutta tovin mietittyäni aloin saamaan ideoita ja kyhäsin siitä nyt teille pienen info paketin. Enemmittä puheitta voidaankin varmaan siirtyä listaani.   1. Inhoan uusia paikkoja ja tilanteita joissa minulla ei ole entuudestaan täydellistä toimintamallia.  Olen hieman ujo ihminen, mutta syy minkä takia hyvin harva ajattelee sitä minusta, on koska se ilmenee oikeastaan vain joissakin tietyissä tilanteissa. En tykkää esimerkiksi yhtään sellaisista tilanteissa jossa olen ympäristössä jossa en tunne ketään. Kuten vaikka silloin kun olen aloittanut työt tuolla nykyisessä paikassa, kun en tuntenut vielä ketään. Olen oppinut sietämään sitä tunnetta, mutta en edelleenkään tykkää siitä. Toinen hyvä esimerkki on yksinkertaisesti uuteen ravintolaan meno. Minua a

Kesä oli vilskettä ja vilinää täynnä, ja liikuntaa tuli tarpeeksi pelkästään töissä käydessä. Kuitenkin näin syksyn tullen viikot ovat rauhoittuneet ja kiire aika kohdistuu lähinnä viikonloppuihin. Tämän takia olen nyt pitänyt parin viikon tauon kirjoittamisesta, ja tehnyt muutamia muutoksia elämääni.  Ennen minun ruokarytmini on ollut täysin pielessä ja muutenkin olen syönyt turhan huonosti. En ole syönyt ollenkaan kasviksia ja ruoka-annokset ja niiden määrä päivässä on ollut liian pieniä. Tämän takia ihan ensimmäisenä tein muutoksia ruokarytmiini, ja nykyään syön noin kuusi kertaa päivässä, eli sen suositellun määrän verran. Jokaiseen pääruokaan olen lisännyt salaatin, tai joitain yksittäisiä vihanneksia. Onneksi tekemäni ruoka on muuten ihan perus terveellistä kotiruokaa, emmekä käy usein missään pikaruokaloissa. Manu ei tokikaan ole vielä ollut kovin innoissaan salaatista joten en ole häntä sitä pakottanut syömään.  Välipaloina syön yleensä hedelmiä, jugurttia ja leipää. Aamuisin s