Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2020.

Sumusta valoon

Kävin maanantaina lääkärissä juttelemassa, ja sain viikon saikkua, vähän kuin "hermolomaa". Nyt on siis tärkeää levätä, ja saada elämään kunnon päivärytmi. On myös tärkeää, että jaksan mennä pihalle virkistymään, joten päätin ottaa pitkästä aikaa kameran käteen, ja mennä kauniiseen ilmaan kuvailemaan. Samalla Antti esitteli minulle tämän hetkistä autoprojektia, josta tulee ajan myötä hänen "talviautonsa".   Maanantaina ainakin täällä päin oli ihanan aurinkoinen keli, mutta tuuli niin lujaa että tukka meinasi lähteä mukana. Tiistaina kuitenkin oli aivan ihana ilma, aurinko paistoi ja oli ihan pikkaisen pakkasta, sellainen pirtsakka ilma.  Pikkuhiljaa, alan saamaan rytmiä elämääni, mutta nukkumisessa minulla on yhä hieman ongelmia. Minä nukahdan kyllä illalla hyvin, koska olen aina niin väsynyt, mutta yhä ongelmana on öinen heräily ja työasioiden miettiminen. Saatan jopa joskus nähdä uniakin töistä, mikä ei ole yhtään miellyttävää.  Virkistävillä

Jaksaminen

Mitä tehdä kun jaksaminen alkaa olla kortilla, eikä energiaa riitä oikein muuhun kuin töihin? Sitä olen pohtinut nyt viimeisen kuukauden, enkä vastausta ole oikein vielä löytänyt. Olen yrittänyt nukkua enemmän ja olen yrittänyt kokeilla etten nukkuisi liian paljon. Yritin aikatauluttaa elämääni mahdollisimman hyvin, mutta harvoin suunnitelmani ovat pitäneet, kun en niitä ole jaksanut seurata. Olen myös yrittänyt levätä, ja yrittänyt mahdollisimman vähän kerätä tekemistä vapaapäiville, mutta silloin meinaa tosi usein tulla huono omatunto kun olisi päivän aikana ehtinyt tekemään vaikka mitä, mutta päädyin vain kutomaan sukkia sohvalla, katsellen Netflixiä. Kaikennäköistä olen siis kokeillut, mutta helpotusta en ole vielä löytänyt. Harmillisintahan tässä on se kokoaikainen pieni väsymys joka ei tunnu hellittävän hetkeksikään, vain ehkä pariksi tunniksi heräämisen jälkeen. Olen myös huomannut, että niinkin yksinkertaisten asioiden tekeminen, kuin ruoan teko tuntuu ylitsepääsemättömältä,