Kevät oli hankala varmasti jokaisella jollain tasolla, joillekin enemmän ja joillekin vähemmän. Itse olin työttömänä ja odottelin että pääsisin aloittamaan uuden työni. Kesä sujuikin hyvin vauhdikkaissa merkeissä ja välillä tuntui kuin olisin asunut töissä, mikä ei minua kylläkään haitannut. Nyt kun koulut ovat alkaneet, luonnollisesti meidänkin liikkeessä on alkanut porukka vähenemään ja päivät ovat melko rauhallisia. Asiakasmäärät painottuvat aika pitkälti iltapäivään/iltaan, sillä koululaiset pääsevät silloin koulusta ja suuri osa aikuisista töistä.
Itse olin eilen kassalla ja ero oli helposti huomattavissa kesään. Toki jos tästä jotain positiivista pitäisi keksiä niin se, että riittää aikaa omalle itselle ja tärkeille ihmisille, sekä tietysti tälle blogille. Tänään minulla on vapaapäivä ja pitkästä aikaa ajattelin ottaa sen vain rentoutumisen kannalta. Nukuin edellisenä yönä hieman huonosti ja heräsin jo neljän aikaan. Yritin epätoivoisesti nukahtaa, mutta päädyinkin vain loppupeleissä häiritsemään Manun unta. Hänen täytyi herätä jo hieman viiden jälkeen töihin joten hänenkin unet jäivät hieman liian lyhkäisiksi. Kun hän oli lähtenyt töihin, nousin itse syömään ja räppäämään puhelintani. Noin seitsemän- kahdeksan aikoihin kömmin takaisin sänkyyn ja sain kuin sainkin unen päästä kiinni.
Vähän jälkeen yhdentoista havahduin hereille onneksi melko virkeänä. En kuitenkaan useampaan tuntiin jaksanut liikauttaa evääkään, vaan selasin puhelintani ja pohdin mahdollisuuksiani mitä kaikkea voisin tänään tehdä. Yksi to do listan kohdista oli pyykkien pesu ja olohuoneen ja meikkipöydän siivoaminen, mutta päätin kerrankin ottaa rennosti ja lähteä kahvilaan kirjoittelemaan ja vain nauttimaan elämästä.
Tämän hetken tapahtumat saavat minut tuntemaan oloni ehkä hieman epävarmaksi, kun ei oikein voi tietää mihin suuntaan maailma lähtee menemään. En tokikaan panikoi, koska siitä ei olisi mitään apua, mutta pohdin usein että mitä jos. Mieltä painaa tietysti lomautuksen mahdollisuus, ja muut mahdolliset rajoitukset. Outoa ajatella että lapsuuden ja nuoruuden on saanut elää ilman mitään suurempia tapahtumia, ja kuinka nopeaa kaikki voikaan muuttua.
Siksi nautinkin koko sydämellä kaikista hetkistä rakkaiden ihmisten kanssa, koska pienet hetket ovat tärkeitä.
Kommentit
Lähetä kommentti