Yksi monista mahtavista asioista nykyisessä työssäni on se, että mahdollisuuksien mukaan siellä saa napattua lisää tunteja, joskus jopa melko paljonkin. Riippuen siitä haluaako joku työkaveri luopua vuorosta tai tarvitaanko muuten vain enemmän porukkaa töihin, ovat ne vuorot kaikille avoimia. Meillä on meidän työporukan kesken WhatsApp ryhmä, jossa muutenkin kyllä höpötetään paljon, mutta sinne tulee myös tieto kaikista avoimista vuoroista.
On aina tavallaan tuurista kiinni kuinka nopeaa vuorot otetaan vastaa, ja joskus jos sattuu sopivasti olla puhelimen ääressä, voi saada nopeaakin napattua lisätöitä. Kerran olin sopivasti vapaalla ja puhelimen ääressä kun tuli yksi vuoro vapaaksi ja ei tainnut mennä minuuttiakaan kun vastasin että hep, minä voin tulla. Viime kuussa tein niin paljon ylimääräisiä vuoroja kuin vain niitä sain, koska sitä edeltävä kuukausi oli ollut vähän huonompi. Manulla on myös menossa vielä syystyöt, jotenka häntä ei paljoa kotona näy muuta kuin iltaisin jotenka olen ajatellut että sama se jos minäkin olen töissä enemmän, pääsen kuitenkin aina viimeistään vartin yli kahdeksan illalla kotiin joten siinä on vielä roimasti yhteistä aikaa. Nyt kuitenkin olen ajatellut viettää pitkän viikonlopun, koska välillä on pakko saada ladattua akkuja kunnon työrupeaman jälkeen.
Nämä vuorot joihin olin ilmoittautunut olivat alun perin neljän tunnin vuoroja, mutta koska muuttujilta ei voi koskaan välttyä, pitenivät ne kuusi ja kahdeksan tuntisiksi. Viime kuu oli myös siinä mielessä hyvin tuottoisa sillä olin kolmena sunnuntaina töissä, ja sehän tarkoittaa tuplapalkkaa. Edellisessä työssä varsinkin loppu ajasta tuntui siltä että oli kovin paljon vain yhden päivän vapaita ja työ oli muutenkin raskasta, joten nämä pitemmät vapaat ovat tuntuneet oikein ihanilta tässä työssä, ja niiden aikana saa ladattua akkuja kunnolla.
Tästä hyvästä olen huomannut sen, kuinka paljon energisempi olen ollut, vaikka viime kuukausi olikin hieman menevämpi. Vapaa-aikaa tuntuu olevan enemmän, ja kuten olette varmaan huomanneet että kirjoittelen tännekin paljon useammin kuin ennen, joten se heijastuu koko elämääni. Ainut asia mikä tällä hetkellä vaivaa minua, on ongelmallinen tapani herätä vapaapäivinä kovin aikaisin, saamatta enää unenpäästä kiinni. Yhtenä aamuna kokeilin uutta lähestymistapaa ja menin jo tutuksi tulleen aikaisen heräämiseni jälkeen sohvalle, laitoin rentouttavan musiikin soimaan ja pyörin siinä itseni uneen. Muuten olisin kyllä nukkunut yhteisessä sängyssämme, mutta minulla on paha tapa alkaa pyörimään jos en heti nukahda, enkä halunnut musiikin häiritsevän Manua.
Sain kuin sainkin vielä unen päästä kiinni, mutta uneni oli hyvin katkonaista ja näin hyvin outoja unia. Yhdestä niissä taisin ratsastaa porolla tai jollain vastaavalla eläimellä, mahdollisesti jonkin koulun käytävien läpi, ja yhtäkkiä sinkosimmekin taivaalle. Näettekö te koskaan sellaisia unia joissa yhtäkkiä lennättekin korkealle taivaalle ja alattekin tippumaan. Itse näen edelleenkin melko usein tämän kaltaisia unia ja se tuntuu aina ottavan mahan pohjasta se tippuminen, ja aina juuri kun olen osumassa maahan, säpsähdän hereille. Toki tällä kertaa kuin ihmeen kaupalla sain jostain puusta kiinni ja laskeuduimmekin pehmeästi maahan. Yleisesti ottaen taidan nähdä melko paljon hyvin outoja unia, mutta yöni ovatkin sitten melko mielenkiintoisia.
Nyt minulla on ollut viisi päivää vapaana ennen syysloman koitoksia, joten ajattelin rentoutua oikein kunnolla. Tämän viimeisen päivän vietin lukemalla erittäin mielenkiintoista kirjaa, josta voin kirjoittaa joskus myöhemmin, sekä nautin siskoni ja meidän kaverimme seurasta kun he tulivat moikkaamaan minua. Hyvää syyslomaa kaikille ja toivotaan oikein nättejä syyskelejä!
Kommentit
Lähetä kommentti