Mistä intohimo kirjoittamiseen on lähtenyt?

 Olen nuoresta asti nauttinut kirjoittamisesta, lapsena varsinkin tarinoiden kirjoittamisesta. Ylemmillä kouluasteilla minua harmitti se, ettei silloin enää oikein ollut mitään kursseja tarinoiden kirjoittamiseen, eikä sitä enää tehty oikein äidinkielen tunneillakaan. Aloinkin sitten kirjoittelemaan tarinoita omaksi ilokseni, mutta jossain vaiheessa minulle alkoi heräämään halu kirjoittaa muillekin. Halusin avata tunteitani, elämää, kaikkea maan ja taivaan väliltä. 

Ensimmäisen blogini olen tehnyt joskus yläaste aikoina, mutta siitä en loppupeleissä muista paljoakaan, en enää edes muista millä tunnuksilla sen olen tehnyt. Se on ollut ensimmäinen kerta kun olen kirjoittanut muillekin kuin vain itselleni, ja nautin siitä todella paljon! En kuitenkaan heti löytänyt sitä omaa juttuani ja kokeilin monia erilaisia konsepteja. Mikään niistä vain ei oikein tuntunut täysin minulta, kunnes aloin pitää lukioaikaista blogiani. Sen kirjoittaminen tuntui hyvältä ja minulla oli konsepti, joka tuntui minulta. Kukaan ei kuitenkaan loputtomiin ole lukiolainen, joten konseptini vähän kuin katosi enkä oikein tiennyt mistä seuraavaksi kirjoittaisin. 

Lukion jälkeen aloitin opiskelut parturi-kampaamo alalla, ja tein siihen liittyen blogin, mutta se ei tuntunut niin omalta kuin miltä edellinen oli tuntunut. En sinne montaa postausta kirjoittanutkaan ja sitten lopetin koulunkin, sillä tajusin ettei kyseinen ala ollut tarkoitettu minulle. 

Tämän jälkeen aloitin työt kahvilassa, ja tämä blogi sai alkunsa. Elämäni oli kuitenkin niin hektistä eikä siihen sisältynyt paljoa muuta kuin töitä, kirjoittaminen ei tuntunut hyvältä eikä minulla vieläkään ollut kunnollista konseptia. Kuitenkin vuosi sitten minun elämäni muuttui hyvinkin radikaalisti ja pääsin kuin nollaamaan tilanteen. Sain paljon uusia ihania ihmisiä elämääni, ja inspiraatiota kirjoittamiseen. Kuitenkaan minulla ei ollut ehjää konseptia, ja siinä minua on auttanut hyvinkin paljon eräs ystäväni. 

Tämä viimeinen vuosi on siis ollut hyvinkin paljon sitä, että olen etsinyt omaa itseäni ja oivaltanut asioita itsestäni, mutta prosessi on vielä pahasti kesken. Olen löytänyt takaisin valokuvaamisen pariin, ja innostunut videokuvaamisesta myös. Vihdoinkin olen tajunnut, tai antanut itselleni luvan tajuta sen, kuinka paljon nautin luovasta työstä, ja kuinka olen siitä aina tykännyt. Jostain syystä sen tajuamiseen on vain mennyt näin monta vuotta. Mutta eikös sitä sanota että parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tämän ansiosta olen myös pikku hiljaa löytänyt suuntaa siihen, mitä mahdollisesti haluaisin tehdä tulevaisuudessa esimerkiksi työkseni.

Olen myös hieman opetellut aikatauluttamaan postauksiani ja pyrin pysymään aikataulussa parhaani mukaan. Kuitenkin aikataulutus on edelleenkin aina välillä ongelma, sillä töitä minulla on ollut paljon ja täten minun on pitänyt opetella tekemään paljon asioita etukäteen. Pelkästään terveellisen päivärytmin löytämiseen on mennyt aikaa, ja kaiken tämän lisäksi pitäisi vielä ehtiä vaalimaan omaa parisuhdettaan. Kaikesta tästä huolimatta olen nyt ollut onnellinen, eikä kirjoittaminen ole tuntunut taakalta. Myös näiden kaikkien uusien oivallusten kautta olen löytänyt uutta inspiraatiota postauksiin ja ja nykyään minulla onkin lähestulkoon aina oma pinkki vihkoseni mukana, johon voin kirjoittaa kaikki ajatukset ja ideat, ja jättää ne sinne hautumaan joksikin aikaa. Tämä että minulla on useampi idea hautumassa, on eritoten helpottanut minua kirjoittamisen aikataulutuksessa. 

On kuitenkin hetkiä jolloin tunnen epätoivoa ja turhautumista, mutta niiltä ei oikein voi välttyä elämässä. Joskus (tai no aika useinkin) tulee hetkiä, jolloin vain tuijotan tyhjää tekstialustaa ja yritän keksiä kuinka aloittaa teksti. Olenkin huomannut että joskus on kovin hankala päästä alkuun kirjoittamisessa, mutta kun olet muutaman tovin veivannut edes takaisin ensimmäisessä kappaleessa, alkaa se sen jälkeen sujumaan. Välillä tulee myös niitä hetkiä kun pohdin tuleeko tästä mitään ja onko tässä mitään järkeä, mutta niiden hetkien läpi pitää vain puskea ja keskittyä positiivisiin asioihin.  Itse olen aika pitkälti selvinnyt sillä, että pyrin innostumaan myös pienistäkin asioista, sillä se pitää yllä positiivisuutta. 

Sen olen oppinut viimeisen vuoden aikana, että aina kannattaa seurata omia intohimojansa ja tehdä sitä, mikä tekee juuri sinut onnelliseksi! Haluan siis rohkaista joka ikistä teistä tekemään samoin ja seuraamaan unelmianne!