Jossain vaiheessa elämää tulee se aika, kun et voikaan enää
syödä ruokaa ja herkkuja samalla tavalla kuin nuorempana. Alatkin huomaamaan
että hupsista, nehän jäävätkin sun kroppaan kiinni ja ennen kuin huomaatkaan,
niin sulle on kasvanut pieni karkkimaha. Ja tämä on nyt sattunut minulle, ja
taitaa olla aika alkaa tekemään asialle jotain.
Ihan alkajaisiksi otin tietysti erittäin karmaisevat ennen
kuvat, jotta voin vertailla lopputulosta (jos sellaista edes tulee). Tähän
väliin on varmaan hyvä kertoa, että olen monta kertaa yrittänyt tehdä muutosta,
liikkua enemmän ja muuta sellaista, mutta en ole koskaan oikein pystynyt
pysymään suunnitelmissani. Mutta ehkä nyt kun kerron tämän suunnitelman koko
internetille, on helpompi pysyä jämptinä.
Olen ollut nyt syömättä siis minkään näköisiä karkkeja
perjantain lauantain ja sunnuntain. Tänään minulla on ensimmäinen vapaapäivä,
jonka olen päättänyt pyhittää niin sanotuksi cheat-päiväksi. Koska olen liian
perso hyvälle, en ikinä onnistuisi pitämään kokonaan karkkilakkoa, mutta päätin
roimasti vähentää sitä, ja sallin herkut vain ensimmäisenä vapaapäivänäni, jos
minun mitään tekee mieli. Olen myös käynyt jo jopa kaksi kertaa salilla
juoksemassa matolla, ja nautin siitä erittäin paljon. Vaikka myös luonnossa on
mukava käydä lenkillä, tuntuu että pääsen parempaan tulokseen matolla, kun ei
koko ajan ole ylä- ja alamäkiä vaan tasaista. Tokikin sen jälkeen, kun olen
tehnyt suoritukseni ja palaan maton päältä normaalille maalle, on minua
meinannut huipata ja tuntunut muutenkin hieman oudolta. Mutta ehkäpä aivoni
tottuvat joskus tähän fiilikseen. Lisää hyötyä tähän muutokseen tuo sovellus nimeltään Yazio, johon saa kirjata kaikki päivän aikana syödyt ruuat, ja se näyttää kuinka paljon olet jo syönyt, ja kuinka paljon on vielä varaa syödä, sekä sen, että paljonko olet kuluttaut. Aluksi on toki totuttelemista että punnitsee ne ruoat mitä syö, ja se saattaa kuulostaakin hyvin työläältä ainakin näin ensikäteen, mutta pian siitäkin tulee yksi rutiini muiden rinnalle.
Olen hyvin tyytyväinen itseeni, että ensinnäkin olen saanut
hillittyä karkinhimoani näinkin paljon, enkä tänäänkään ole itse asiassa syönyt
muuta herkkua kuin pienen palan jäätelöä. Hölkkätreenien jälkeen minulla on
aina hyvin paljon energiaa, ja siksi tykkäänkin käydä hölkkäilemässä ennen
töitä, että olen mahdollisimman energinen työpäivän ajan. Toki illasta alkaa
sitten jo vähän jaloissa tuntumaan päivän lenkki ja tekisi mieli vain kaatua
sänkyyn nukkumaan.
Olen myös löytänyt ilon liikunnasta, se ei ole enää
sellaista pakkopullaa mitä se oli esimerkiksi koulussa. Minulla siihen on toki
voinut vaikuttaa se, että koulu maailmassa liikunnasta tehdään kilpailu
opiskelijoiden kesken, tai ainakin siltä minusta on tuntunut. Toki joku muu voi
tuntea asian eri tavalla ja kaikillahan on omaan mielipiteeseensä oikeus. Itse
en vain ole ollut mikään kilpailijasielu, joten en koskaan nauttinut
minkäänlaisista peleistä tai otteluista. Mutta tämä yksilölaji tuntuu sopivan minulle
ihan täydellisesti. Ja ehkäpä jossain vaiheessa laajennan salitreenaamista
muuhunkin kuin vain matolla harjoitteluun, mutta se jääköön nähtäväksi
tulevaisuudessa!
Joten joka ikinen joka edes vähän ajattelee että haluaisi alkaa tehdä jotain oman hyvinvointinsa eteen, niin kannattaa aloittaa heti. Usein sitä tulee ajateltua että ensiviikolla sitten, aloitan sitten maanataina. Mutta hyvin harvoin sitä tulee sitten oikeasti aloitettua ollenkaan. Ja kannattaa aloittaa rauhallisesti, käy kävelyllä, harjoita hyötyliikuntaa, vähennä herkkujen syöntiä, ja nuku hyvät yöunet. Siitä se lähtee pikkuhiljaa rullaamaan ja ennen kuin huomaatkaan niin siitä tulee elämäntapa. Tai ainakin näin toivon sillä minulla elämäntapamuutosta on takana vasta neljä päivää ja minun on jo kauhea ikävä karkkeja ja kaikkea herkullista ja sokerillista. Mutta eiköhän tämä tästä, pidetään vain peukut pystyssä!
Kommentit
Lähetä kommentti