Elämä on täynnä pieniä ja isoja muutoksia ja joskus muutoksia on vaikea kohdata ja hyväksyä. Viimeisien kuukausien aikana olen saanut oman osani suurista muutoksista, ja yrittänyt sulatella niitä. Ensimmäinen suuri muutos oli minun ja Antin ero, enkä mitenkään erityisemmin ala avaamaan eroamme tai sen syitä, mutta onneksemme ero tapahtui sovussa ja olemme yhä ystäviä.
Samaan rytäkkään päädyin irtisanoutumaan edellisestä työstäni, sillä en enää nauttinut siitä ja sen jälkeen tulikin korona ja työntekijöitä lomautettiin eikä työpaikkoja ollut tarjolla. Onnekseni minulla oli jo uusi työ luvattuna, minun täytyi vain odotella sen aikaa, että korona rauhoittuu ja työntekijöitä otetaan töihin lisää.
Luonnollisesti tuli aika muuttaa Antin luota pois, ja uusi kotini sijaitseekin nykyään Seinäjoella, mikä on mukavan matkan päässä nykyisestä työpaikastani. Alue on hyvin rauhallista ja täällä on mahtavat lenkkeilymahdollisuudet joita on tullut muutamia kertoja tutkittua, mutta viimeaikaisten helteiden takia ei ole paljoa innostanut lenkkeillä.
Viimeinen ja myös suuri muutos elämääni on ollut uusi parisuhde. Olemme tunteneet toisemme jo useamman vuoden ajan, mutta viime aikoina välimme ovat alkaneet lämmetä. Huomasimme että meillä on yhteneväisiä tulevaisuuden haaveita ja elämänkatsomuksemme on samanlainen. Meillä on myös niin paljon samankaltaisia ajatuksia asioista, että se tuntuu suoranaiselta ihmeeltä. Mutta hänestä kerron enemmän myöhemmin...
Nämä kuukaudet ovat tuntuneet siltä, kuin pyörremyrsky olisi imaissut minut mukaansa ja riepotellut minua miten sattuu. Pikkuhiljaa olen päässyt takaisin normaaliin päivärytmiin ja saanut käsiteltyä kaiken tapahtuneen. Muutokset sattuvat eivätkä ne ole aina helppoja, ja silti niistä aina silloin tällöin tulee jotain hyvää. Ne pitää vain yrittää kohdata rohkeudella ja luovia läpi, niin kuin mekin olemme tässä tilanteessa tehneet. Tästä ei taida olla enää muuta suuntaa kuin ylös päin.
Kommentit
Lähetä kommentti