Tavallista elämää

Meidän perhe-elämä on jatkunut hyvinkin tasaisena, ollaan käyty töissä, kotona ollaan katsottu yhteisiä sarjoja ja joskus tehdään ruokaakin yhdessä. Elämä ei tokikaan ole aina ruusun terälehdillä tanssimista ja se kuuluu elämään. Olemme huomanneet uusia puolia toisistamme ja nyt opettelemme elämään niiden kanssa. Yksi turhimmista kinoista mitä meille on tullut, tuli nurmikon leikkaamisesta. Kumpikaan meistä ei sitä halunnut tehdä, minä sen takia koska en tykkää mennä pomppimaan muiden ikkunoiden alle (meidän pitää vuorollaan leikata kaikkien rivitalon asukkaiden nurmikot) ja Manu ei vain yksinkertaisesti siitä tykkää. Kun olimme muutaman päivää siitä vääntänyt ja pompotellut edestakaisin kumpi sen tekee ja miettineet jo muiden ihmisten palkkaamista siihen hommaan, päädyimme siihen ratkaisuun että menemme tekemään sen yhdessä. Tästä syystä sovimme että tulevaisuudessa jos jonkin asian tekemisestä tai jostain muusta tulee kinaa, se tehdään yhdessä, jolloin molemmat ovat siinä toistensa tukena. 

Suurena haaveena meillä olisi ollut päästä tänä kesänä kahdestaan käymään jossain mutta hupsista, kesä oikeastaan meni jo. Minun kesäni oli hyvin kiireinen ja Manullakin oli tavallista kiireisempi kesä kuin normaalisti. Syksykään ei vielä oikein hellitä kun alkaa syystyöt jotenka meidän mahdollinen lomareissu saattaa siirtyä talvelle. 

Onneksi olemme ehtineet kuitenkin jotain tehdä tänä kesänä, olemme esimerkiksi ajelleet todella paljon ja käyneet kuvailemassa hienoja maisemia. Erään päivänä lähdimme ajamaan jonkin kauniin joen vierestä kulkevaa tietä, ihastelimme sitä ja jotenkin päädyimme vahingossa Vaasaan. Jonain toisena päivänä lähdimme varta vasten Vaasaan ajelemaan mutta säät eivät oikein suosineet meitä sillä osan matkasta satoi kuin saavista kaatamalla. Maisemat olivat silti hyvin nättejä ja niistä sai nautiskella. 

Mutta tästä kaikesta huolimatta elämä on ollut nyt vähän hektisempää ja ajan löytäminen kaikelle sille, mitä tahtoo tehdä on välillä hieman hankalaa. Otetaan nyt vaikka esimerkkinä tämä blogi. Rakastan kirjoittaa tänne ja olen ollut todella onnellinen että lukijamäärätkin ovat olleet pienessä nousussa, mutta ajan löytäminen tänne kirjoittamiseen on osoittautunut hyvin hankalaksi. Olen kuitenkin pyrkinyt parhaani mukaan julkaisemaan aina maanantaisin ja perjantaisin ja tällä hetkellä olen siihen tyytyväinen. 

Tämän kaiken ohella valmistaudumme uusiin tulokkaisiin, nimittäin torstaina vein kissani Rosan leikattavaksi, jonka jälkeen kissat siirtyvät joksikin aikaa tänne meidän luokse asumaan. Minulla on ollut heitä ihan hurjan ikävä ja on ihana saada pitkästä aikaa pitää heitä sylissä! Olen myös varma että erityisesti Rosa tulee innostumaan sillä meidän takapihalta pääsee suoraa metsikköön ja sieltä pururadalle, jotenka uskon että käymme hyvin usein siellä seikkailemassa. Jude on enemmänkin sellainen rauhallinen sisäkissa jotenka häntä tuskin paljoa kiinnostaa ulkona käynti kun raasu säpsähtää melkein jokaista mahdollista ääntä. Harmi vain että heidän kiipeilypuu ei mahdu tänne asuntoon mutta olen suunnitellut että josko heille ostaisi sellaisen vähän pienemmän tänne. Seuraavalla kerralla taidankin sitten kirjoitella meidän eläinlääkäri reissusta.