Kävin maanantaina lääkärissä juttelemassa, ja sain viikon saikkua, vähän kuin "hermolomaa". Nyt on siis tärkeää levätä, ja saada elämään kunnon päivärytmi. On myös tärkeää, että jaksan mennä pihalle virkistymään, joten päätin ottaa pitkästä aikaa kameran käteen, ja mennä kauniiseen ilmaan kuvailemaan. Samalla Antti esitteli minulle tämän hetkistä autoprojektia, josta tulee ajan myötä hänen "talviautonsa".
Maanantaina ainakin täällä päin oli ihanan aurinkoinen keli, mutta tuuli niin lujaa että tukka meinasi lähteä mukana. Tiistaina kuitenkin oli aivan ihana ilma, aurinko paistoi ja oli ihan pikkaisen pakkasta, sellainen pirtsakka ilma.
Pikkuhiljaa, alan saamaan rytmiä elämääni, mutta nukkumisessa minulla on yhä hieman ongelmia. Minä nukahdan kyllä illalla hyvin, koska olen aina niin väsynyt, mutta yhä ongelmana on öinen heräily ja työasioiden miettiminen. Saatan jopa joskus nähdä uniakin töistä, mikä ei ole yhtään miellyttävää.
Virkistävillä lenkeilläkin pitäisi varmaan käydä, mutta energiaa ja kiinnostusta siihen ei ole oikein vielä löytynyt. Toisaalta olen pyrkinyt vähintään joka toinen päivä edes käväisemään pihalla että saa raitista ilmaa, joten se taitaa riittää tälle erää.
Keskiviikkona kävin juttelemassa työterveyspsykologille, joka oli todella miellyttävä kokemus. Oikeastaan kaikkien pitäisi päästä edes joskus juttelemaan vaikkakin juuri psykologille, ihan vain koska onhan tämä maailma nyt ihan sekaisin, ainakin välillä. Siellä me sitten höpöteltiin, ja pohdittiin yhdessä mistä tämä väsymys voisi johtua. Työuupumustahan tämä on, siitä ei ole epäilystäkään. Nyt vain pitää yrittää parantua, ja päästä takaisin töihin.
Kommentit
Lähetä kommentti