Viikonloppuna oli siskoni ylioppilasjuhlat jota olimme odottaneet innolla jo viime keväästä asti. Koronan takia niitä jouduttiin siirtämään, mutta onneksemme nyt oli mahdollista juhlia. Juhlat pidettiin pihalla jossa meillä oli iso juhlateltta, ja joka oli koristeltu kauniisti kukilla ja päävärinä oli roosa. Itse leivoin juhliin kaksi suklaakakkua josta olen tähän asti saanut pelkkää ylistystä kuinka hyvää se on. Vaikka kakku onkin vegaaninen, ei sen mausta sitä huomaa.
Olin juhlia edeltävänä päivänä harjoittelemassa Aadan kampausta vanhempien luona, ja samalla suunnittelimme seuraavan päivän aikataulua. Koska tulin takaisin omaan kotiini yöksi, täytyi minun herätä kello kuusi aamulla, jotta ehtisin laittamaan itseni valmiiksi, tekemään kakut loppuun, ajaa vanhempien luo ja laittaa Aada ja myös äiti valmiiksi. Aadalle tein nuttura kampauksen, mutta äidille vain suoristin tukan, joten siinä ei onneksi mennyt hirveän kauaa. Aamu oli kuitenkin tohinaa täynnä ja kaikinpuoliselta hermoilulta ei selvitty mutta kun juhlavieraita alkoi lipumaan pihaan, olivat kaikki hymyssä suin. Kuvaamassa meillä oli eräs Aadan kaveri ja hän toimi myös tarjoilijana äidin kaverin kanssa, joten me perheenjäsenet siis saimme vaan nauttia juhlapäivästä.
Vieraiden tulemiset oli porrastettu siten, että ensimmäiset tulivat klo 14:00 ja seuraavat klo 16:00 ja Aadan omat kaverit tulivat klo 18:00 ja siitä alkoi meidän illan bileet. Siellä tuli myös käymään yksi rakas ystäväni jota en ollut nähnyt pitkään aikaan ja meillä oli paljon juttelun aiheita. Koska emme kesällä ehtineet nähdä toisiamme molempien kiireisten aikataulujen takia, päätimme että nyt syksyllä on ehdottomasti pakko nähdä, ja itse haluan todella kovasti päästä näkemään hänen kotinsa.
Jo aikaisemmin päivällä minulla oli pää kipeä joten otin siihen lääkettä mutta mahdollisesti huonosti nukutun yön takia se tuli illasta takaisin, joten tein päätöksen että menisin yöksi kotiin. Lähdin vasta joskus yhden aikoihin yöllä ajamaan kotia kohti, joten loppu matka alkoi tuntua jo hyvin nihkeältä ja ilmastointia piti laittaa viileämmälle. Se on kuitenkin jännä juttu että vaikka kuinka väsynyt olisit autossa, olit sitten kyydissä tai ajoit, kun pääset sänkyyn se väsymys katoaa tyystin. Aamulla Manu oli hämmentynyt kun olinkin hänen vieressään, sillä vaikka itse luulin metelöineeni liikaa kun tulin kotiin, ei hän ollut herännyt. Seuraavat kaksi vapaapäivää menikin näistä juhlista toipumiseen ja rentoutumiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti