Matka alkaa

Herätyskello soitti sulosointunsa klo 7:00, joten ei auttanut kuin nousta sängystä ja alkaa valmistautumaan lähtöön. Ensitöikseni aloin tekemään ruokaa, jotta Manun olisi helppo viikonlopun yli vain lämmittää tekemääni ruokaa. Samaan aikaan meikkasin itseni ja kuuntelin murhapodcastia johonka olen täysin rakastunut. Koska tunnen itseni, minun täytyi edellisenä iltana tehdä lista vielä tavaroista jotka minun täytyy  pakata, sillä muuten unohtaisin niistä suurimman osan ja kyllä, näin on tapahtunut ennen. 

Manu lähti viemään minua kello yhdeksän aikoihin vanhempieni luokse, sillä sieltä lähtisimme siskoni kanssa Vuokattiin. Reissummehan kestää vain kaksi yötä, joten siihen nähden otin ehkä kohtuuttoman paljon tavaraa, mutta toisaalta koskaan ei voi tietää mitä vastaan tulee. En myöskään osaa valita koskaan mitkä vaatekappaleet ottaisin mukaan joten olen todennut että on helpompaa ottaa kaikki mahdollinen mitä voisi tarvita ettei sitten jää matkalla harmittamaan kun ei jotain tiettyä ottanutkaan mukaan. Kun olin hyvästelemässä Manua pihalla, hyvin elokuvamaisesti siskoni tuli terassilta huikkaamaan tervehdykset juuri kun olimme suutelemassa. Myöhemmin siskoni kertoi että ajoitus oli ollut vahinko mutta ihan täydellinen ja naureskelimmekin sattumalle. 

Matka kesti noin viisi tuntia ja taas kerran osan siitä nukuin, osa syynä toki se että olin herännyt niin aikaisin ja nukkunut hieman huonostikin edellisenä yönä. Alajärvellä kävimme kaupassa hakemassa pientä matkaevästä, sillä meillä kummallakin oli ihan hirveä nälkä. Vanhempamme olivat hieman meitä aiemmin  määränpäässä, mutta koska emme saaneet vielä mökin avaimia, lähdimme käymään kaupassa. Sinä aikana mökkimme oltiin saatu siivottua joten saimme hakea avaimet ja pääsimme tutkimaan tiloja. Alakerrassa oli yksi makuuhuone jossa oli kaksi sinkkusänkyä ja jossa me siskoni kanssa luonnollisesti punkkaisimme nämä pari yötä. Samalla tasolla oli myös vessa, suihku, keittiö ja pieni olohuone. Yläkerrassa oli isompi makuuhuone ja vessa. Terassi oli lasitettu ja joka oli suunnattu metsää kohti josta löytyi myös kiva grillausalue.

Terassin tunnelma oli hyvin seesteinen ja tälläkin hetkellä kirjoittelen tätä kirjoitusta täällä. Musiikki soi rauhoittavasti  ja metsän linnut visertävät kauniisti. Mukavaa on että liikenteen äänet eivät hirveän kovana tänne kuulu ja ainakin vielä naapuritkin ovat hyvin rauhallisia. Tänne voisi jopa joskus tulla Manunkin kanssa lomailemaan. 

Kun aurinko alkoi laskemaa, lähdimme vielä siskoni kanssa ajelemaan ja katselemaan maisemia, ja löysimmekin itsemme ensin jostain laivasatamasta, ja myöhemmin näköalatasanteelta. Se sijaitsi Vuokatin rinteillä, joten sieltä näki hyvin kauas ja auringonlaskukin oli hyvin näyttävä. Niitä maisemia olisi voinut ihastella vaikka tunti tolkulla!