Ninnin ja Lunan viimeinen kesä oli rauhallinen ja aurinkoinen. He saivat viettää sen siskoni hyvässä huomassa nauttien ruohosta ja tuulen vireestä. Kuitenkin jokaiselle tulee joskus aika lähteä, ja tällä kertaa oli heidän vuoro. Olin tietysti surun murtama, sillä vaikka he eivät olleet kovin seurallisia, olivat he silti rakkaita. Halusin täyttää aukon sydämessäni, ja päätimme Antin kanssa adoptoida kaksi uutta pupua meille. Ennen heidän tuontia tänne, desinfioimme kaikki mahdolliset tavarat häkistä ruokakippoihin, jotta kaikki olisi varmasti puhdasta heitä varten.
Puput olivat oikein sööttejä kun kävimme heitä katsomassa, ja rakastuimmee Ruskaan (joka on väritykseltään ruskea harmaa) ja Snow:hun (joka taas on väritykseltään valkoinen). Heistä uskaliaampi on Snow, joka pyrkii aina syliin, ja kerjää herkkuja. Ruska on hieman arempi, mutta on sylissä hyvin nätisti eikä pyri pakoon.
Kissat, varsinkin Rosa joka ei ole ennen nähnyt pupuja, olivat hieman hämillään että ketäs nämä nyt oikein ovat. Tämän takia muutamina ensimmäisinä öinä pidimme vilttiä pupujen häkin päällä, jotta he saisivat nukkua rauhassa. Onneksi suurempia ongelmia ei ole ollut pupujen ja kissojen välillä, yksi pieni välikohtaus Rosan ja pupujen välillä oli, mutta se jäi onneksi viimeiseksi.
Ostin pupuille kivan pienen mökin näin väliaikaiseksi "kodiksi" ennen kuin ehdin joko yksin tai Antin kanssa rakentaa isomman ja hienomman! Herkkuja he rakastavat yli kaiken, varsinkin Snow, joka on kunnon ahmatti. Hänellä on myös pientä taipumusta yrittää purra, mutta ehkä sen voi laittaa nuoruuden piikkiin.
Häkinsiivouspäiväksi olen pyhittänyt sunnuntain, ja se on itseasiassa koko talon siivouspäivä, jolloin tyhjään koko häkin ja laitan sinne puhtaat purut ja ulosteboksin hiekan, ja sen lisäksi siivoan ihan koko talon ja vaihdan petivaatteet. En muuten varmastikaan niitä vaihtaisi niin usein, mutta kun on kissa talous, on mukavampi nukkua puhtaissa lakanoissa kuin kissan karvoissa. Varsinkin kun Rosa mielellään nukkuu kanssani peiton alla, alkaa karvoja olemaan loppuviikosta jo ihan kiitettävästi. Onneksi nykyään Anttikin laittaa päiväpeiton päivän ajaksi, joka vähentää sitä, ettei kissat pääse ihan sinne lakanoille asti peuhaamaan.
Nyt kun tätä kirjoittelen olen yksin kotona, koska Antti on lähtenyt yöksi ajamaan rekkaa. Vähän kyllä hirvittää, kun tuolla on ihan hirveä keli, mutta onneksi hän on järkevä ja taitava ajaja, joten ei hänellä pitäisi olla mitään hätää. Tässä minä siis siemailen rauhassa teetä, ja samalla odottelen häneltä viestiä, että on päässyt turvallisesti välietapillensa.
Puput olivat oikein sööttejä kun kävimme heitä katsomassa, ja rakastuimmee Ruskaan (joka on väritykseltään ruskea harmaa) ja Snow:hun (joka taas on väritykseltään valkoinen). Heistä uskaliaampi on Snow, joka pyrkii aina syliin, ja kerjää herkkuja. Ruska on hieman arempi, mutta on sylissä hyvin nätisti eikä pyri pakoon.
Kissat, varsinkin Rosa joka ei ole ennen nähnyt pupuja, olivat hieman hämillään että ketäs nämä nyt oikein ovat. Tämän takia muutamina ensimmäisinä öinä pidimme vilttiä pupujen häkin päällä, jotta he saisivat nukkua rauhassa. Onneksi suurempia ongelmia ei ole ollut pupujen ja kissojen välillä, yksi pieni välikohtaus Rosan ja pupujen välillä oli, mutta se jäi onneksi viimeiseksi.
Ostin pupuille kivan pienen mökin näin väliaikaiseksi "kodiksi" ennen kuin ehdin joko yksin tai Antin kanssa rakentaa isomman ja hienomman! Herkkuja he rakastavat yli kaiken, varsinkin Snow, joka on kunnon ahmatti. Hänellä on myös pientä taipumusta yrittää purra, mutta ehkä sen voi laittaa nuoruuden piikkiin.
Häkinsiivouspäiväksi olen pyhittänyt sunnuntain, ja se on itseasiassa koko talon siivouspäivä, jolloin tyhjään koko häkin ja laitan sinne puhtaat purut ja ulosteboksin hiekan, ja sen lisäksi siivoan ihan koko talon ja vaihdan petivaatteet. En muuten varmastikaan niitä vaihtaisi niin usein, mutta kun on kissa talous, on mukavampi nukkua puhtaissa lakanoissa kuin kissan karvoissa. Varsinkin kun Rosa mielellään nukkuu kanssani peiton alla, alkaa karvoja olemaan loppuviikosta jo ihan kiitettävästi. Onneksi nykyään Anttikin laittaa päiväpeiton päivän ajaksi, joka vähentää sitä, ettei kissat pääse ihan sinne lakanoille asti peuhaamaan.
Nyt kun tätä kirjoittelen olen yksin kotona, koska Antti on lähtenyt yöksi ajamaan rekkaa. Vähän kyllä hirvittää, kun tuolla on ihan hirveä keli, mutta onneksi hän on järkevä ja taitava ajaja, joten ei hänellä pitäisi olla mitään hätää. Tässä minä siis siemailen rauhassa teetä, ja samalla odottelen häneltä viestiä, että on päässyt turvallisesti välietapillensa.
Kommentit
Lähetä kommentti