Olen ollut työelämässä viimeiset kolme kuukautta, ja vaikka
se onkin välillä hyvin raskasta ja väsyttävää, osaa se olla myös
palkitsevaakin. Jokaisena palkkapäivänä olen ylpeä tekemästäni työstä, ja siitä
että olen todellakin ansainnut kyseiset rahat. En tokikaan voi väittää, että
työn teko olisi joka päivä mukavaa, vaan joskus on niitä päiviä, kun tekisi
mieli vain jäädä kotiin nukkumaan. Tällöin päivän läpi jaksaa työkavereiden
voimalla. Vaikka olenkin ollut vasta vähän aikaa töissä nykyisessä paikassa, on
kaikista siellä työskentelevistä ihmisistä tullut minulle tärkeitä. Heidän
kanssa voi puhua huoletta oikeastaan mistä vain, eikä tarvitse huolehtia siitä,
että sinua arvosteltaisiin. He ovat jokainen omia ihania persooniaan, mutta
asiat, joka heitä kaikkia yhdistää, ovat ystävällisyys ja välittäminen.
Itse olen uusissa tilanteissa epävarma, enkä luota oikein
omiin taitoihini, mikä on todellakin sääli. Mutta mitä enemmän olen saanut
työkavereiltani rohkaisuja, olen saanut myös enemmän luottoa tekemisiini. Olen
ollut myös hyvässä asemassa siinä mielessä, että en ole joutunut missään
työpaikassa kokemaan huonoa ilmapiiriä, päinvastoin. Mutta voin kuitenkin
kuvitella miten raskasta se olisi, varsinkin pitemmällä ajalla. Asiat voisivat
olla niinkin huonosti, että ”joutuisi” katsomaan joka päivä, että kenenköhän
kanssa sitä tänään ollaan töissä, ja valmistautumaan äyskimiseen tai työparin
kanssa vallitsevaan hiljaisuuteen. Ja minulle tämä olisi erittäin kiusallista ja hankalaa, koska tykkään höpistä työkavereiden kanssa, joskus ehkä vähän liikaakin. Ja jos työpaikassa ei pelaa yhteispeli, ei
töidenkään tekemisestä meinaa tulla mitään.
Ja parhaimmassa tapauksessa töistä voi saada myös elinikäisiä
ystäviä, nimittäin viime vuonna kesätöissä tapasin erittäin ihanan henkilön, ja
ystävystyimme melkeinpä heti. Tällä hetkellä työskentelemme vielä samassa
työpaikassa, mutta pian hänellä alkaa puhaltamaan uudet tuulet ja olen niin
onnellinen hänen puolesta.
Itse sain juuri tietää, että saan jatkaa kyseisessä
työpaikassa ainakin nyt 6kk, ja tunsin huojennusta siitä, ettei minun tarvitse
seuraavaan puoleen vuoteen huolehtia siitä, että millä saan maksettua laskut.
Tietynlaista rauhaa tuo myös se, että moneen moneen vuoteen tämä on ensimmäinen
syksy, kun minun ei tarvitse stressata koulusta, ja saan vain käydä töissä.
Muistakaa siis arvostakaa teidän hyvää työympäristöä kellä sellainen on, ja pitäkää huoli että
se pysyy myös hyvänä! Ja aina voi yrittää parantaa työilmapiiriä, jos se ei ole parhaimmasta päästä, mutta työtä se vaatii ja rutkasti.
Kommentit
Lähetä kommentti