Elämä tasapainossa

Elämä on joskus hyvin hektistä, ja pyörii paljolti esimerkiksi töiden tai koulun ympärillä, eikä silloin meinaa jäädä aikaa rauhoittumiselle tai omille harrastuksille. Tuntuu siltä, etteivät päivän tunnit riitä, ja toivoo vain, että voisi ostaa lisää aikaa päivään. Tällaiselle kesäni on tuntunut, ja taitaa alkaa pikkuhiljaa minunkin väsymykseni näkymään. Älkää käsittäkö väärin, nautin työstäni kahvilassa todella paljon ja tietyllä tavalla saan siitä energiaa, mutta se myös kuluttaa sitä paljon, kun vietät keskimäärin seitsemän tuntia, viitenä päivänä viikossa asiakaspalvelijana. Suurin osahan asiakkaistamme ovat erittäin miellyttäviä ja herttaisia, mutta aina on heitä, joilla on huono päivä ja se heijastuu meihin asiakaspalvelijoihin. Silloin tietysti pitää vain yrittää antaa haukkujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyseistä työtä helpottaa todella paljon ihanat työkaverit, meillä on mahtava porukka, ja itsekin uutena ihmisenä tunnen olevani jo osa porukkaa.

Mutta niin kuin sanoin, minulla on ollut hieman ongelmia löytää aikaa millekään muulle kuin työskentelylle. Päivärytmini on aika lailla ollut sitä, että herään, menen töihin ja kotiin tullessani syön ja menen nukkumaan. Toki tähän on vaikuttanut paljolti se, että kahvilassa, jossa työskentelen, on kesäsesongin aikaan hyvin ruuhkaista, ja välillä tuntuu, että pitäisi pystyä kloonaamaan itsensä, että ehtii tekemään kaikki asiat. Tämä siis syö hyvin paljon energiaa, eikä kotona jaksa enää tehdä oikein mitään. Toki olen koko kesän ajatellut, että onhan ainakin jotain tekemistä eikä tarvitse tumput suorana seisoskella! Mutta päivieni rytmittämiseen on auttanut hyvin paljon se, että teen kalenteriin aikataulun siitä, että mitä teen minäkin päivänä ja mihinkä aikaan. Tokikaan ne eivät aina onnistu jostulee jotain yllättäviä asioita, tai kuten minulle on usein tapahtunut, ja väsymys voittaa,  mutta pääsääntöisesti on toiminut erittäin hyvin ainakin minulla

Olen myös pikkuhiljaa innostunut urheilusta, lähinnä lenkillä käymisestä. Silloin kun aloitin, olin suoraan sanottuna ihan rapakunnossa, en jaksanut hölkätä paljon ollenkaan ja hengästyin hyvin nopeasti. Ehdin käymään muutaman viikon aktiivisesti lenkillä, ja sainkin kohotettua kuntoni siihen pisteeseen, että kykenin hölkkäämään jo 3km. Toki sen jälkeen olen mennyt hieman taaksepäin, sillä en yksinkertaisesti ole ehtinyt/ jaksanut käydä lenkillä. Silti kävely- ja hölkkälenkeistä tuli nopeasti tapa rentoutua ja päästä puhaltamaan päivän höyryt pihalle. Ja näin kun asuu täällä korvessa, niin lähdit minne suuntaan tahansa, saat kävellä ihan rauhassa, ilman että tulee sellainen olo, että joku kyylää sinua. Tämän urheiluvillityksen innoittamana ostin myös uusia urheiluvaatteita, jotka antavat lisäintoa urheiluun, sekä saavat minut tuntemaan oloni hyväksi ja kauniiksi, vaikka puuskuttaisinkin posket punaisina.

Mutta pian alkaa kesän sesonki olla lopuillaan, mikä tarkoittaa sitä, että ihmismäärä vähenee ja töiden lisäksi jää energiaa muihinkin itselle tärkeisiin asioihin, kuten lenkkeilyyn. Tarkoituksenani olisi siis mennä huomenna aamulla ennen töitä lenkille, ja katsoa kuinka paljon kuntoni on ehtinyt tippumaan, ja alkaa sitä parantamaan pikkuhiljaa. En oikeastaan tykkää asettaa itselleni mitään erityisiä tavoitteita, koska jos en saavuttaisikaan niitä, olisin vain todella pettynyt. Olen huomannut, että minulle sopii paljon paremmin se, että teen sen mukaan mitenkä itse jaksan, ja olen siitä suorituksesta ylpeä, varsinkin jos se on parempi kuin edellinen. Oman edistymisen ja muutoksen näkeminen on minulle hyvin suuri motivaattori, ja maltan tuskin odottaa, että ne alkavat näkymään!

Olen myös hieman kiinnostunut videoimisesta, joten katsotaan jos saan rohkaistua itseäni ja hieman myös Anttia, niin ehkä alamme tekemään myös kivoja videoita meidän elämästämme. Tokikin meillä on enemmän sitä normaalia perhearkea, mutta silloin joskus, kun tapahtuu jotain vähän erilaisempaa, olisi sitä kiva videoida ja jakaa myös teille. Minun pitää hieman vain tottua siihen kameran edessä olemiseen luonnollisesti, ja näin perfektionistina ymmärtämään se, etteivät ensimmäiset videoni voi olla mitään huippuluokan videopostauksia. Mutta eikö se niin ole, että tärkeintä on se, että on hauskaa samalla kun niitä videoita tehdään, vai mitä?