Siirry pääsisältöön

Viime viikot


Viime postauksestani onkin ehtinyt vierähtämään aikaa jo jonkin verran, pahoittelut siitä. Olen ollut hieman kiireinen tämän rekrykoulutuksen takia, jossa olen viime viikot ollut, enkä ole ehtinyt eikä energiaani ole enää riittänyt kirjoitteluun. Mutta nyt pikkuhiljaa saan päiviäni järjestykseen ja aikaa on muullekin kuin vain töille ja unelle.

Eilen oli viimeinen päiväni harjoittelemassa pikaruokalassa, ja minun tulee kyllä ikävä siellä työskenteleviä työntekijöitä. Itse pikaruokala työskentely ei ollut ihan minua varten, siellä oli liikaa painetta ja vaikka paineensietokykyni on ihan hyvä, ei se yltänyt tarvittavalle tasolle. Tykkäsin olla kyllä keittiössä tekemässä hamppareita ja muita annoksia, mutta kassalla oleminen oli enemmänkin se suurempi ongelma. Onnekseni kaikki työntekijät olivat erittäin ymmärtäväisiä ja sain olla kyllä kassalla hiljaisimpina aikoina, mutta kun oli ruuhkaa, sain pyyhkiä pöytiä, tyhjätä roskia ja auttaa muilla tavoilla. Uusia kokemuksia sain paljon ja toivon saavani niitä lisää, kun seuraavaksi siirryn kahvilaan, jota odotan hyvin innoissani.

Työpäivät eivät ole olleet aivan hirveän pitkiä, vain 7 ja 1/2 tuntia, olisivat voineet olla pitempiäkin. Suurin osa päivistä ovat menneet myös hyvin sutjakkaasti, kun koko ajan on ollut jotain tekemistä, esimerkiksi toissapäivänä pesin kaikki lattiakaivot, joita lattioilta löytyi. Mutta joskus taas on pitänyt keksimällä keksiä tekemistä, kun on ollut niin hiljaista. Jos minun pitäisi tässä paikassa työskennellä, siitä tekisi ehdottomasti paremman ne työkaverit, jotka ovat tukena ja turvana kun sitä eniten tarvitsee. Koska monesti työni ovat alkaneet klo 12 tai myöhemmin, minulle on tullut tavaksi aikatauluttaa päiviäni, että ehdin tekemään kaikki tarpeelliset asiat. Jos en tätä tekisi, saattaisi useimmiten mennä aamut pelkästään nukkuen enkä päivän aikana ehtisi muuta sitten tekemäänkään kuin olla vain töissä ja mennä sen jälkeen nukkumaan.

Olen välillä oleskellut vanhempieni tykönä ja tottakai olen Juden ottanut mukaani. Hän on ollut oma villi itsensä ja odottaa joka päivä innolla että lähden ulos lenkille hänen kanssaan. Heti kun otan valjaat ja flexin käteeni, tietää Jude että nyt pääsee pihalle. Hän rakastaa tutkia ympäristöä ja on erityisen kiinnostunut metsästä, missä ei ole aiemmin päässyt käyskentelemään. Ihme on että puut eivät ole kiinnostaneet niin paljoa että olisi kiivennyt niitä pitkin. Toki se on ehkä parempi, ettei tarvitse palokuntaa soittaa noutamaan kissaa puusta, saattaisivat vähän naureskella. Viime viikkojen ajan Judesta on lähtenyt ihan käsittämättömän paljon karvaa, olen saattanut harjata yhtä kohtaa useammankin kerran ja sitä karvaa vain irtoaa koko ajan. Onnekseni se alkaa pikkuhiljaa hilliintymään ja ehkäpä suurin osa niistä karvoista jotka ovat lähteäkseen, ovat lähteneet. Olen myös laatinut Judelle säännöllisemmät ruoka-ajat, jotta päivän ja yön aikana ei tulisi kovin nälkä, vaikkakin meillä on koko ajan naksuja saatavilla.

Nyt kun olen ollut paljon töissä, emme ole ehtineet Antinkaan kanssa kovin paljoa olla tekemisissä tai tehdä mitään erityistä. Yksi viikonloppu ehdimme kyllä käydä pyörähtämässä Seinäjoella, jossa kävimme vähän kiertelemässä kauppoja ja syömässä Piikki pizzeriassa. Aluksi toki ajattelimme käydä syömässä yhdessä kiinalaisessa ravintolassa, mutta koska se oli niin täynnä, niin päädyimme toiseen lopputulokseen. Illasta päädyimme ajelemaan Seinäjoen keskustassa ja siitä lähdimme Virroille. Siellä törmäsimme Antin veljeen ja hänen tyttöystäväänsä, ja menimme ajamaan heidän autollansa, ja pakko sanoa että se on erittäin hieno auto. Myöhemmin törmäsimme näiden veljesten kolmanteen veljeen ja hänen ystäväänsä ja jäimme juttusille. Siitä sitten piakkoin lähdimme kotiin nukkumaan.

Mitään muuta kummempaa ei ole tapahtunut ja kirjoittelen taas kun tapahtuu jotain, mistä teille kertoa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäntapamuutos

Jossain vaiheessa elämää tulee se aika, kun et voikaan enää syödä ruokaa ja herkkuja samalla tavalla kuin nuorempana. Alatkin huomaamaan että hupsista, nehän jäävätkin sun kroppaan kiinni ja ennen kuin huomaatkaan, niin sulle on kasvanut pieni karkkimaha. Ja tämä on nyt sattunut minulle, ja taitaa olla aika alkaa tekemään asialle jotain. Ihan alkajaisiksi otin tietysti erittäin karmaisevat ennen kuvat, jotta voin vertailla lopputulosta (jos sellaista edes tulee). Tähän väliin on varmaan hyvä kertoa, että olen monta kertaa yrittänyt tehdä muutosta, liikkua enemmän ja muuta sellaista, mutta en ole koskaan oikein pystynyt pysymään suunnitelmissani. Mutta ehkä nyt kun kerron tämän suunnitelman koko internetille, on helpompi pysyä jämptinä. Olen ollut nyt syömättä siis minkään näköisiä karkkeja perjantain lauantain ja sunnuntain. Tänään minulla on ensimmäinen vapaapäivä, jonka olen päättänyt pyhittää niin sanotuksi cheat-päiväksi. Koska olen liian perso hyvälle, en ikinä onnistui

Jännittäviä uutisia!

 Minusta ei olekaan hetkeen aikaan kuulunut, osasyynä työt mutta myös minun yllätyksen takia. Olen viimeisien parin kuukauden aikana suunnitellut omia nettisivuja ja vihdoin ja viimein ne ovat valmiit! Siirrän siis kaiken blogi toiminnan sinne ja tämä blogi saa jäädä leijumaan tänne bitti avaruuteen. Uusien nettisivujen osoite on www.emiliakoivumaki.com  .  Menkäähän nyt siis tsekkaamaan niitä ja nauttikaa uudesta ulkoasusta!

Yhteinen elämä

Niin kuin jo aikaisemmassa kirjoituksessa teille jo vähän kerroinkin ja olette saattaneet Instagramista joitain kuvia nähdä, olen alkanut seurustelemaan erään Manun kanssa. Olemme tunteneet toisemme jo useamman vuoden ajan ja olemme olleet kavereita, mutta sitten kävikin ilmi että meillä on tunteita toisiamme kohtaan. Aluksi vain juttelimme kaikesta mahdollisesta mitä mieleen tuli ja huomasimme kuinka samanlaisia olemme. Meidän ajatukset tulevaisuudesta ja elämän "virstapylväistä" ja siitä milloin nämä tapahtuisivat, ovat hyvin saman tyylisiä. Koska kaikki loksahti meillä niin hyvin paikoilleen, olemme edenneet suhteessamme ehkä hieman vauhdikkaasti ja päädyimme melko nopeasti muuttamaan yhteen. Tällä hetkellä asumme uudenkarheassa rivitalokaksiossa rauhallisella perheystävällisellä alueella. Meidän yhteiselo on lähtenyt erittäin mukavasti käyntiin ja elämme sellaista rauhallista perhe-elämää, vaikkakin ensimmäinen kuukausi oli hieman yksinäinen. Kun irtisanoudun entisestä ty