Viimeviikon perjaintaina lähdimme käymään vähän isommalla porukalla Ähtärin eläinpuistossa. Meidän ryhmärämään kuuluivat minä ja Antti, hänen veljensä ja heidän perheensä. Itse olen viimeeksi pienenä tyttönä käynyt eläinpuistossa joten odotin tätä päivää kuin kuuta nousevaa. Suunnittelimme että otamme hieman evästä, makkara ja juomista, jotta voisimme sitten grillata.
Pääsin sinä päivänä klo 12 töistä, joten minulla oli hyvin aikaa laittaa itseni valmiiksi, sillä lähdimme joskus klo 15 aikoihin ajamaan Ähtäriä kohti. Ensimmäisenä meidän piti tokikin käydä kaupassa hakemassa niitä makkaroita ja mehua, sillä kellään meistä ei niitä ollut entuudestaan.
Päivän keli oli sen verra hyvä, että melkeimpä kaikki eläimet joita tarhassa on, olivat näkyvillä, ja sain hyvin oteltua kuvia. Ensimmäisenä olivat kaksi pikkupandaa, mutta heistä en valitettavasti saanut kuvia, sillä toinen kiipesi puuhun, ja toinen oli selkä meihin päin, mutta seuraavaksi olikin vuorossa kettu, ja sellaisesta sainkin napsaistua kuvan.
Pääsin sinä päivänä klo 12 töistä, joten minulla oli hyvin aikaa laittaa itseni valmiiksi, sillä lähdimme joskus klo 15 aikoihin ajamaan Ähtäriä kohti. Ensimmäisenä meidän piti tokikin käydä kaupassa hakemassa niitä makkaroita ja mehua, sillä kellään meistä ei niitä ollut entuudestaan.
Päivän keli oli sen verra hyvä, että melkeimpä kaikki eläimet joita tarhassa on, olivat näkyvillä, ja sain hyvin oteltua kuvia. Ensimmäisenä olivat kaksi pikkupandaa, mutta heistä en valitettavasti saanut kuvia, sillä toinen kiipesi puuhun, ja toinen oli selkä meihin päin, mutta seuraavaksi olikin vuorossa kettu, ja sellaisesta sainkin napsaistua kuvan.
Mielestäni ehkäpä kauneimmat eläimet mitä eläintarhasta näin, olivat karhut. He ovat niin pörröisiä, läpöisen näköisiä ja söpöjä. Siitä olin yllättynyt kuinka hyvin karhut oikeasti voivat kiivetä puihin, eipä ole tullut mietittyä sitä niin tarkkaan. Ei olisi oikein mitään paikkaa mihinkä tällaista otusta voisi paeta.
Nämä karvaturrit olivat aivan ihania, olisin melkein voinut ottaa yhden heistä mukaani, vaikkakin ovat myös pelottavia.
Hirviaitauksen luona pysähdyimme tietysti ihailemaan eläimiä, sekä paistamaan makkaraa. Meillä oli montaa eri sorttia makkaraa, mutta tykkään itse eniten ihan vain normaalista, tai sellaisesta jossa on juustoa.
Oli ihan päästä Antin kanssa käymässä jossain muuallakin kuin vain kaupassa, kun molemmat olemme olleet niin kiireisiä. Nautin joka ikisestä hänen kanssaan vietetystä minuutista.
Toivottavasti meille tulee mahdollisuus tehdä tällaisia retkiä useampia tämän kesän aikana!
Kommentit
Lähetä kommentti